Tasan 100 vuotta sitten eli nukke nimeltään Bianca. Hän oli karannut kotoaan, sillä hänen vanhempansa olivat salanneet ennustajanvoimat, joita tytöllä oli.
Hän oli suojassa sadetta romahtaneen talon raunioissa. Sateen loputtua Bianca uskaltautui jatkamaan matkaansa. Tyttö näki jäätä, jonka alla oli jotain hohtavaa.
Bianca: Hmm...Mikä tuo on?
Tyttö istui jään päälle, ja hän näki ametistin pilkottavan jään alta.
 |
| Hän alkoi vetää suurta ametistia. |
 | ||||||
| Bianca: Kylmä... | ' |
 |
| Outo tunne valtasi Biancan, jonkinlainen kylmyys, mutta siitä välittämättä hän jatkoi ametistin vetämistä. |
Yht'äkkiä hän kaatui maahan. Bianca oli jonkinlaisessa transsissa.
100-vuotta myöhemmin...
Alice: Pitäisi ehkä lähteä kotiin.
Alice: Onpa jännittävän näköinen talo...En haluaisi asua tuolla, mutta ehkä voin käydä vilkaisemassa taloa.
 |
Alice: Onpa jyrkkä...
Alice: Mikä tuossa maassa makaa...?
Alice: Hänhän on pieni tyttö... Mutta onko hän kuollut?
Alice: Minä autan sinut jaloillesi.
Alice: Hän on jäätävän kylmä. Vien hänet kotiin.
Tässä oli kuvatarinamme ensimmäinen osa. Koitamme kuvata jatkoa mahdollisimman nopeasti.
Kommentteja? :)
Kuvatkaapa äkkiä jatkoa! Teillä ei muuten oo sellasta Liity lukijaksi kohtaa.
VastaaPoistaOk. Koitamme kuvata mahdollisimman nopeasti. :)
VastaaPoista