We are the heroes of our time...

Hei!

Jos viimeviikolla seurasit Euroviisuja, ymmärrät otsikon kyllä! Minä en hirveästi Ruotsin voittobiisistä välittänyt, mutta täytyihän siitä tehdä perinteinen Viisushootti. Vanhat lukijat saattavatkin muistaa viime vuotisen "Rise Like a Phoenix"- shootin. Se oli muutes ensimmäinen kerta, kun käytin nykyistä kameraani. :D Mutta siis, nauttikaa!

Nostan kyllä hattua teille pitkien shoottien kuvaajille... Mulla ei taida olla lahjoja siihen, kun tällaisia nysäshootteja syntyy aina. :D Mitä tykkäsitte, mikä kuva oli paras?

♥:llä Eeva ja nuket

I wish, more than life

Häälou,

Minulla meni kolmisen viikkoa hakea inspiraatiota tähän uusintashoottiin. Jos et ole ihan perillä höpötyksistäni, suuntaappa katseesi edelliseen postaukseen. Tällä kertaa jätin Cassandran laatikkoon lepäämään ja suuntasin Alicen ja mummin kanssa metsään. Cassandra sai jäädä sen takia, että volks tekee minut hulluksi. Löysällä kaulatapilla saattaa olla suuri vaikutus ihmisen mielenterveyteen. Pitääpä korjata asia... :D 

Kiitos, kun katselit! Ai niin, jos mietit lukijoista poistumista, älä tee sitä. Elämäntavoitteena on saada satakunta lukijaa, ja ihmisten poistuilu hidastuttaa sitä. Ihan vaan tiedoksi. :D

Nähdään ensipostauksen merkeissä!

I wish, more than anything

Hei, 

Marssin hieman aiemmin iltapäivällä metsään kamera, nuket ja äiti (kiitos kuvausseurasta) mukana. Olin aika innoissani, sillä olin saanut aivan mahtavan idea shoottiin liityen. Aioin kuvata jonkinlaisen "Into the woods"-teemaisen pätkän metsikössä. Olihan ihan mukavaa siinä puuhaillessa, mutta en saanut aikaan mitään julkaisukelpoista.:D Tarkoituksena oli kuvata kokonainen shootti ja niinhän minä kuvasinkin... Tietokoneella ne kuvat sitten näyttivätkin hieman erilaisilta kuin kameralla. Kuvausreissulla silmäilin niitä vain nopeasti enkä yhtään huomannut, että jotain oli pielessä. Nimittäin laatu. D: Reilusta sadasta kelpuutin vain tämän. Noh, joskus käy näin. Käytän tämän idean kyllä joskus uudestaan!

-Eeva

Tyttö, joka koitti paeta kohtaloaan #3

Hei!

Vihdoin ja viimein päästän teidät (pitemmittä pölötyksittä) kuvatarinan pariin. Edelliseen osaan pääset tästä klikkaamalla.

Nauttikaa! (; Psst... Jos ihmettelette kuvien tummaa väriä, muistutan, että tarinassa on yö. En halunnut muokata kuvia liian tummaksi, kuten viimeksi kävi. :D

Tässä on pieni muistutus tapahtumista.

Tässä minä olin. Kaksin murhaajan kanssa, jumissa pienessä mökissäni. Lumi oli tukkinut oven, joten sitä ei saanut auki. Ei ollut piilopaikkaa, johon mennä. Tuntematon tyttö, jota luulin kuolleeksi ei sitä ollutkaan. Hän oli kuin horroksessa, mutta kierähti aina välillä. Säpsähdin, kun hän mutisi hiljaa:

Cassandra: Ei, en tietystikkään tek...

Hän olisi kohta tajuissaan.

Hän oli näyttänyt enkelimäisen kauniilta. Hän oli näyttänyt nukkuvalta lapselta. Voi, kun hän olisikin...

Mutta enkelit eivät kanniskele miekkoja mukanaan. Siinä onkin ainoa ero enkelin ja murhaajan välillä. Olin hädissäni.

Katselin häntä kaapin takaa. Jos tuo tyttö heräisi, minulla olisi väliaikainen piilo. Vain väliaikainen. Olin nimittäin loukussa täällä. Ainoa vaihtoehtoni oli piileksiä... Tai eliminoida hänet.

Mitä, jos löytäisin kaapista luudan, jolla voisin edistää tilannettani hieman? Minulla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Jos löytäisin pienen esineen, voisin yhdellä kumautuksella pidentää hänen untaan hieman.

Pengoin laatikot hätäisesti läpi... Heittelin tavaroita sinne tänne, mutten kelpuuttanut niistä mitään.

Cassandra: Miksi, enhän...

Tuo omituinen mumina sai minut vapisemaan. Aika kävi vähiin. Kuvittelin mielessäni hetken, kun hän avaisi silmänsä ja huomaisi minut. Minä en voinut puolustautua.

Katselin häntä katkerana. Vielä katkerampi olin itselleni. Minun ei olisi pitänyt päästää ketään sisään. Miksi, oi miksi minä olin majoittanut luokseni tuntemattoman tytön? Yhtäkkiä sain toivonpilkahduksen. Minulla ei itselläni ollut asetta, jolla puolustautua, mutta hänellä oli miekka. Miten mahtavaa...

Nostin hänen peittoaan varovasti, jottei hän heräisi. 

Peiton alta paljastui kiiltävä miekka. Emmin hetken. Vapisten kurotin kohti miekan kahvaa. Mitä jos, minä eliminoisin hänet?

Pudotin raskaan miekan maahan. Katselin vuoroin sitä, vuoroin tätä tuntematonta tyttöä. Käyttäisinkö sitä, jos hän heräisi? En osaisi. Miekka oli niin painava, etten osannut hallita sitä. Käyttäisinkö miekkaa siten, ettei hän koskaan heräisi?

Tämä oli itsepuolustusta.

:#3

Hei!

 

Tästä  klikkaamalla pääsette Prado de floresin giveen. 

Tarkoitus oli julkaista jo viime viikolla kuvatarinan osa, mutta se viivästyi sään takia. Elikkä julkaisen sen joskus ensiviikolla. 

-Eeva

Pikapostaus

 Syy tähän minishoottiin oli se, että tunsin postaamisen velvollisuudeksi. Saatatte miettiä:

-Miksi kuvatarina ei ole jatkunut?

Syys siihen on se, että Cassandran pää tuottaa ongelmia.

Se on tuon mallinen. Kuten saatatte tietää, siitä puuttuu sellainen osa, joka kuuluisi tuohon päälaelle.

Kysymykseni onkin, pitäisikö se liimata. Millaisella liimalla?

-Eeva

Voittajapostaus

Hei!

Elikkäs... Kuvakisaan osallistui vain kaksi henkilöä, mutta pitäähän voittajapostaus kuitenkin väsätä. En tee tästä mitään pitkää postausta. Päästän teidät heti asiaan. 

 Peppi Lindgrenin kuva

Niiri.Viirin kuva

Voittaja on...

Onnea voittajalle! Kiitos molemmille osallistujille hienoista kuvista. (;